Teologian tohtori, sairaalasielunhoitaja ja terapeutti Erik Ewalds ei koskaan lakannut tähdentämästä ihmisen oikeutusta syyllisenä vastuullisuuteen. Tässä kohden hän kritisoi jyrkästi aikamme freudilaisperäisen psykologian negatiivista asennetta syyllisyyteen. Syyllisyys tuntuu sen näkökulmasta toimivan vain neuroosien aktivoijana. Ewalds tähdentää, kuinka ilman syyllisyyden tuntemista emme olisi ihmisiä sanan syvässä mielessä. Ihmisenä olemisen todellisuus, varsinainen identiteettimme, ilmenee kyvyssämme syyllisyyteen. Sielunhoidollinen tervehtyminen alkaa Ewaldsin mukaan monessa tapauksessa vasta, kun oma vastuullisuus tunnustetaan.
Sielunhoidolla tarkoitamme sielunhoitajan ihmiselle antamaa apua jonka pyrkimyksenä on auttaa häntä toteuttamaan itseään ja kypsymään niin, ettei hän pelkästään anna hyvää yhteiskunnallista panosta, vaan sielunhoitosuhteen kautta saa apua parantumiseen ja Jumalan tahdon toteuttamiseen elämässään. Käsitteeseen "Jumalan tahto" sisältyy tietenkin se, että Jumala haluaa kaikkien ihmisten pelastuvan.
Silloin kun syyllinen ihminen syntisenä päätyy sisäisessä prosessissaan apua tarviten Jumalan eteen, voidaan puhua aidosta syyllisyydestä, jossa hän tunnustaa olevansa synnistään vastuullinen ihminen. - Ihmisen vastuullisuutta voi pitää ihmisyyden syvänä aatelismerkkinä.
Ewalds painotti useasti puhumisen ja asioiden selvittämisen tärkeyttä. Me kuulumme kaikki yhteen, ja meidän tulee siis kantaa toinen toisemme taakkaa, koska sairauden ja kuoleman todellisuudet ovat niin suunnattomia, että yksinäinen ihmissydän menehtyy yrityksissään selviytyä niistä.